Taannoin hakukone vei minut Kunnallislääkärin nettisivuille - tutkiessani taas niitä näitä William Shakespearen tiimoilta. Shakespeare-fania kiinnostaa Avonin laulujoutsenessa kaikki, kaikki, kaikki.
Kunnallislääkäri ja Shakespeare?
Odotinko ehkä saavani lukea vihdoin uskottavantuntuisen hypoteesin siitä, mihin sairauteen Will Shakespeare kuoli? Shakespearen kuolinpäivä on epävarma, niin kuin on hänen syntymäpäivänsäkin.
Hänen vävynsä kyllä oli lääkäri, tohtori Hall. Arvon parantajalta on säilynyt päiväkirja. Siinä on tarkkoja merkintöjä tohtorin potilaiden sairauksista. Modernin koululääketieteen näkökulmasta vävyn parannusmenetelmissä lienee ollut toivomisen varaa.
Sittemmin maailmankuulusta appiukostaan tohtori Hall ei päiväkirjassaan hiisku halaistua sanaa.
Voimme vain arvailla tämän puhuvan vaitonaisuuden syitä. Varmasti tiedämme, että William Shakespeare haudattiin huhtikuun 25. päivänä 1616, Stratfordin kaupungissa, joka sijaitsee Avon-joen rantamilla.
Vai odotinko ehkä saavani vihdoin lukea uskottavan ja perustellun kulkutautiopillisen diagnoosin siitä, mikä naapuri Tanskaa oikein vaivaa? Tämä pieni - ymmärsin silloin jo, pikkiriikkinen - mahdollisuus käväisi mielessäni, valmistautuessani klikkaamaan hiirellä mainitulle sivustolle, elimmehän me juuri Kööpenhaminan ilmastokokouksen enemmän tai vähemmän toivontäyteisiä aluspäiviä.
Jo prinssi Hamletin arvion mukaan Tanskanmaassa on "paljon mätää". Kuinka paljon mätää maahan tuli - ainakin pariksi viikoksi, kokouksen ajaksi - entisen lisäksi, on vaikeaakin vaikeampi arviointitehtävä. En tohdi tarttua siihen laskutehtävään, toistaiseksi.
Kuinka paljon mätää maasta poistui, kun kokousvieraat lopulta lähtivät kimppeineen ja kamppeineen, on vähintään yhtä työläs arviointitehtävä. En tohdi tarttua siihenkään tehtävään, näin joulun alla. En ehkä ikinä.
En lainkaan pettynyt, vaikka en saanutkaan Kunnallislääkärin sivustolta lukea uutta patologista hypoteesiä Will Shakespearen kuolinsyystä ja vaikka en saanutkaan tarkkoja taustaselvityksiä "Tanskan taudin" entisemmästä tai nykyisemmästä tuimasta voittokulusta.
Yllätyksekseni ja ilokseni Leo Saukkoriipi, tkl, Tornio, kirjoittaa lehdessä Shakespearesta yleensä ja Shakespearen soneteista erityisesti!
Saukkoriipi - jotenkin shakespearelainen sukunimikin, toivottavasti ei vain pseudonyymi - kirjoittaa: "--Shakespeare tuntuu nostavan runon ja sanojen rehellisyyden ja yksinkertaisuuden, ts. luotettavuuden kaiken muun uskollisuuden edelle." (Kunnallislääkäri No 4/2003) Ja Saukkoriipi julkaisee kolme suomennosta Shakespearen soneteista. Hän on kääntänyt ne peräti loppusoinnuin!
Sonetin numero 76 hän tyylittelee näin:
Miksikä runoni ei uusiudu,
ei suosi vaihteluiden sukkeluutta,
miksi en uutta mittaa omaksu,
sen tuoreutta ja tempon nuorekkuutta?
Miksi vain yhtä samaa kirjoitan
ja kynää tylsään aina samaan roskaan,
kun sanani jo tuntee sanojan
ja syntymänsä syyn kuin minä koskaan.
Voi rakas, sinä ainut aiheeni,
sinä ja rakkaus yhä lauseet täyttää,
niin vanhat sanat nostan uusiksi
ja käytetyt saan uudelleen taas käyttää:
niinkuin on aamu aina nouseva
niin rakkaus yhä kertaa samaansa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti