"Mitättömin muistiinpano"

Roland Barthes

Päivänä muutamana luki Roland Barthes Amielin Uneksijan päiväkirjaa. Hän tarkemmin sanoen yritti lukea sitä. Teksti alkoi tökkiä pahemman kerran. Mikä oli hätänä? No, ranskalaisen semiootikkovirtuoosin käteen oli sattunut semmoinen teoksen laitos, joka oli lyhennellen toimitettu versio.

Hyvää tarkoittava toimittaja oli - ajatellen varmaan suuren yleisön rajallista kiinnostusta - poistanut päiväkirjasta lähes järkiään kaikki arkiset yksityiskohdat. Toimittaja oli kyllä säilyttänyt - Barthesin mielestä - "latteat moraaliset huomautukset". Mutta missä olivat huomiot siitä, millainen oli sää silloin ja silloin Geneven järven rannalla?

On tietysti vaikea kuvitella heiveröisempää, mitättömämpää päiväkirjamuistiinpanoa kuin 'millainen sää on'. Kummallisesti Barthes kuitenkin tunsi, että Amielin päiväkirjan toimittaja tosiasiassa panttasi lukijalta mielihyvää jättämällä pois esimerkiksi säähavainnot. Moinen sensurointi Barthesia jurppi. "Tuo sää", Barthes paradoksaalisesti lohkaisi, "ei olisi vanhentunutta, toisin kuin Amielin filosofia."


Ernest Hemingway koki olevansa hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa Leo Tolstoin Sodan ja rauhan suhteen. Mutta hän päinvastoin kuin Barthes alkoi kaipailla taitavaa sensuroijaa - kieltämättä - laajahkolle romaanille. "Huomatkaa", Hemingway kirjoitti Esquire-lehdessä, "kuinka teidän on hypättävä suurten poliittista ajattelua sisältävien kohtien yli, joiden hän (=Tolstoi) epäilemättä arveli olevan parasta koko kirjassa kun hän kirjoitti sen, sillä ne eivät ole enää tosia eivätkä tärkeitä, jos ne koskaan olivatkaan enempää kuin ajankohtaisia, ja huomatkaa kuinka tosia ja kestäviä ja tärkeitä ovat ihmiset ja toiminta."

Suurilla poliittista ajattelua sisältävillä kohdilla Hemingway viittaa erityisesti niihin romaanin kohtiin, joissa Tolstoi sivukaupalla esittää 'historianfilosofiaansa'. Suuret filosofiset ajatutusrakennelmat tulevat ja menevät ja - tulevat kenties uudelleen uusin syventynein painotuksin.

Tolstoin suomentaja Esa Adrian tähdentää: "Historianfilosofinen funktio oli Tolstoin mielessä jo aivan alusta saakka. Mahdollisesti Sota ja rauha on hyötynyt myös siitä, että romaanin poleeminen merkitys on tämän päivän lukijan kannalta olematon: Tolstoin julistama historiankäsitys on järkevä ja periaatteessa hyväksyttävä. Mutta sehän syntyi nimenomaan polemiikkina aikansa yksilökeskeistä historiankirjoitusta vastaan."


George Steiner on teoksessaan Tolstoy or Dostojevsky korostanut Sodan ja rauhan kirjoittajan parantumatonta kokemusperäisen ja konkreettisen rakkautta: vaistomaisen epäluuloisesti romaanin kertoja palaa kaikesta abstraktisesta ja yli-ilmaisesta - historianfilosofiastaankin - arkisten yksityiskohtien ylenpalttisuuteen. Edellinen viime kädessä jää enemmän tai vähemmän epävarmaksi mutta jälkimmäinen kantaa toden ja kestävän ja tärkeän ja varman tuntua - paradoksaalisen ainaisesti ja ikuisesti.