In Anfang war der Mythus

Prometheus

Varhaisessa romaanissaan Peter Camenzind (1904) Hermann Hesse kirjoittaa: "Niin kuin suuri Jumala runoilutti ja pakotti ilmaisuun intialaisten, kreikkalaisten ja germaanien sielut, niin (myytti) runoiluttaa  kaikkien lasten sieluja joka päivä yhä uudelleen."

Tässä vaiheessa Hesse käytti myytti-käsitettä siinä tavanomaisessa merkityksessä, joka esiintyy  säveltäjä Richard Wagnerilla ja filosofi Friedrich Nietzschellä. Nämä olivat tuolloin saksalaisen kulttuurin portaalihahmoja, joita nuori Hesse kunnioitti. Wagnerilla ja Nietzschellä myytti tarkoittaa elinvoiman ja luovuuden alkuperäisiä voimia, joita länsimaisen valistusivilisaation vihamieleiset pyrinnöt eivät ole onnistuneet vielä juuria pois erityisesti lasten mielistä.

Tuossa Hessen varhaisteoksessa myyttikäsitys laajenee  kattamaan  dionyysisen voiman, joka luo merkitystä elämän kaaokseen. Hesse kirjoittaa: "(Viini) muuttaa elämän sekasotkun suurissa myyteissä ja soittaa mahtavammalla harpulla luomisen laulua."

Myytin romanttinen kunnioittaminen sopii romaanin aloittelevalle taiteilijapäähenkilölle. Hän nimenomaan tuskastuu urbaanin ja järkiperäisen sivilisaation steriiliyteen. Hän palaakin kotiseudulleen alpeille, missä elämänmuoto on säilynyt vielä "ikuisen myyttisenä". Romaanin ensimmäinen lause kuuluu: "In Anfang war der Mythus", alussa oli myytti.

Hermann Hesse tutustui myöhemmin psykologiaan ja psykoanalyysiin. Myytti-käsitekin saa tämän myötä uuden merkityksen hänen sanastossaan. Romaanissa Demian (1919) myytti ei enää ole irrationaalinen heräte vaan yhteisöllisen piilotajunnan heijaste. Niinpä romaanin teologihahmo Pistorius sanoo Sinclairille aivan jungilaiseen tapaan: "(Kristus ei ole) mikään persoona, vaan heeros, myytti... suunnaton varjokuva, jossa ihmisyys näkee itsensä maalattuna ikuisuuden seinään."

Viime vuosisadan alkupuolella oli muodikasta puhua myyteistä ja käyttää kirjallisuudessa myyttisiä viittauksia. Vuodet 1900 - 1920 Hermann Hesse käytti myytti-käsitettä lähes aina tavanomaisesti, ensin nietzscheläisittäin, sitten jungilaisittain.

1920-luvun kuluessa kuitenkin tapahtui  taas muutos Hessen ajattelussa: myytti-käsite saa jo esimerkiksi Der Kurgastissa (1924) pelkästään kielteisen merkityksen. Nyt myytti tarkoittaa subjektiivista uskomusta, jolla ei ole mitään objektiivista pätevyyttä. Hesse kirjoittaa: " Sivistyneiden ja älykkäiden ihmisten vaiheilla käy hetkessä niin, että toisten ihmisten jokainen mentaliteetti ja kieli, dogmatiikka ja mytologia havaitaan subjektiivisena, pelkkänä yrityksenä, pelkkänä pintapuolisena vertauskuvana."

Hessen ajattelun muutos lienee syytä nähdä eritoten poliittisen  historian ja kulttuurihistorian taustaa vasten. Keisari Wilhelmin aika oli saksalaisessa kulttuurimiljöössä yleisen rationalismin ja  aineellisen edistysuskon kautta. Hesse reagoi voimakkaasti tuota ilmapiiriä vastaan: omaksui nietzscheläisen 'myytin'. Kun sitten 1920-luvulla alkoi ilmaantua kasvavaa irrationalismia saksankielisessä maailmassa, Hesse jälleen reagoi voimakkaasti vastakkaiseen suuntaan: rationalismiin. Hessen ajattelun dialektinen liike saavutti jopa sen pisteen, että myytti-käsite supistui merkitykseltään osaksi mitä tahansa "mytologiaa", jota käytetään kansan huiputtamiseksi.

Hermann Hesse ei kuitenkaan poistanut myytti-termiä sanastostaan, vaikka 1920- ja 1930-luvun poliittiset ja yhteiskunnalliset  kuohunnat saattoivat sen huonoon maineeneeseen  kulttuurisessa mielessä. Kun hän alkoi kirjoittaa romaaniaan Narkissos ja Kultasuu 1920-luvun loppupuolella, hän käytti termiä neutraalisti ja selkeän rajoitetusti: taiteellisen luomisen yhteydessä.

Eräässä esseessään vuodelta 1928 Hesse kirjoittaa: "Uusi teos alkaa minulle kehkeytyä sillä hetkellä, kun minulle alkaa näkyä jokin hahmo, joka voi tulla kokemusteni, ajatusteni, ongelmieni  hetkelliseksi symboliksi ja kantajaksi. Tämän myyttisen persoonan ilmestyminen... on luova silmänräpäys, josta kaikki kehkeytyy."