Nuohooja

 

 Scientific Americanin varttuneet lukijat muistelevat kaihoten - ja monet kaivavat uudelleen esiin - Martin Gardnerin pakinoita. Monet ovat tykästyneet erityisesti hänen ehkä huimimpiin luomuksiinsa: pahamaineiseen numerologiin tri Irving Joshua Matrixiin ja tämän euraasialaiseen tyttäreen Ivaan. Nämä hahmot seikkailivat usein   - Gardnerin Matemaattisissa leikeissä - älyn ja älyttömyyden turhuuden markkinoilla, jättäen jälkeensä hämmennystä.

Toki vakava Martin Gardner on julkaissut artikkeleita logiikasta ja matematiikasta sellaisissa erikoislehdissä kuin Scripta Mathematica. Toki hän on selvitellyt modernia fysiikkaa teoksessaan The Ambidextrous Universe (Kaksipuolinen maailmankaikkeus). Mutta leikkisä Martin Gardner on julkaissut leegion lastenkirjoja, viihdematematiikan kokoelmia sekä jo klassisen selityksin varustetun laitoksen Lewis Carrollin teoksesta Liisa Ihmemaassa. Gardner on ollut myös taitava korttitemppujen keksijä. Monet niistä ovat tunnettuja taikuripiireissä.

Gardner on ollut kaiken pseudotieteen ja älyllisen huijauksen vastustaja. Hän on sinnikkäästi vuosikymmenet arvostellut tieteilijöitä, jotka ovat intoutuneet - muutamat jopa hurahtaneet - harrastamaan parapsyykkisiä ilmiöitä ja voimia.

Kun Yhdysvalloissa julkaistiin kirja nimeltä  Mielen kurkotus: tiedemiesten katsaus yliluonnolliseen kykyyn (Mind-Reach: Scientists Look at Psychic Ability), Gardner oli purevan ivallinen.

Arvostettu vanhemman polven antropologi oli kirjoittanut kirjaan innostuneen johdannon. Gardner antoi intoilijalle neuvon. Tämän tulisi tutkia antiikin kirjailijan Lukianoksen satiireja - erityisesti juttua silmänkääntäjä Aleksanteri Oraakkelista! Gardner huomautti: "Erikoislaatuiset laboratoriotulokset vaativat paitsi erityistä tarkistusta myös erityistä raportointitarkkuutta. Sellaisten yksityiskohtien poisjättö on anteeksiantamatonta."

Takavuosina Yhdysvaltain laivasto antoi kohtalaisen määrärahan Stanford Research Institutelle - siellähän on tutkiskeltu muun muassa Uri Gellerin hengenvoimia. Merivoimat panostivat nyt myös "yliluonnollisten" ilmiöiden lisätutkimuksiin.

Gardnerilta ei jäänyt tämä amiraalien aivovoimistelun käytännöllinen seuraamus huomaamatta. Hän totesi: "Ei ole vaikea käsittää, miksi hallitus on kiinnostunut asiasta. Sovellapa parapsyykkisiä voimia,  ja käytettävissä on verraton vakoilutekniikka. Jos joku parapsyykikko pystyy taivuttamaan lusikan, kenties parapsyykikkoryhmä kykenisi laukaisemaan ydinkärjen mekanismin."

Caius Julius Caesarilla oli oraakkelinsa. Adolf Hitlerillä oli astrologinsa. "Meidän militaareillamme on ", Gardner laukoi, "Standford Research Institute."

Maailman sivu on käynyt ilmi, että on olemassa erityinen ihmistyyppi. Tämä ihmistyyppi halajaa ihailua osakseen "yliluonnollisten voimiensa" takia. Tämän tyypin ihmiset antautuvat uskomattomiin ponnistuksiin hioakseen huijausmenetelmänsä tepsiviksi. Martin Gardner on tähdentämistään tähdentänyt, että ihmiset ovat yhä yhtä alttiita huiputukselle kuin Aleksanteri Oraakkelin päivinä.

Ludwig Wittgenstein toteaa Filosofisten tutkimustensa saatesanoissa: "Ei ole mahdotonta, että tämä työ kaikkine puutteineenkin onnistuisi näinä pimeinä aikoina tuomaan valoa joihinkin aivoihin." Uskon että ainakin Martin Gardnerin elämäntyö on onnistunut tuomaan valoa kymmeniin - satoihin? - tuhansiin aivoihin.

Tosin Gardnerinkaan kaltainen älyniekka ei voi koskaan olla paljon enempää kuin pimeyden valtavuutta luotaava taskulampuntuikku - välistä vieläpä vain suojaton kynttilänliekki, jonka maailman yötuuli puhaltaa sammuksiin.

Gardnerilla kuitenkin on ollut tulitikkuja tallella. Siekailematta hän on julkaissut  kustantaja Prometheus Booksin  - huomaa viite myyttiseen tulentuojaan ! - kautta vaikkapa teoksen Tiedettä: hyvää, huonoa ja huijausta (Science: Good, Bad and Bogus). He is still going strong, kuten rapakon takana sanotaan. Ihmeen hyvässä kunnossa hän on ollutkin myöhäiseen ikään asti.

Monet ovat viime aikoina tunteneet masennusta, koska ovat huomanneet läntisessä maailmassa pakoa älystä ja tiedosta. 1970-luvulla Jacob Bronowski puhui jopa "eräänlaisesta kammottavasta rohkeuden menettämisestä". Pakoa minne? Pelastusoppeihin, zen-buddhalaisuuteen, yliaistillisiin havaintoihin, mysteereihin, valesyvälliseen "eksistentialismiin", pöllämystyneimpään postmodernismiin, rock-musiikkiin...

Edesmennyt  Paavo Haavikkokin ajautui muotoilemaan ylettömän paradoksin: "Se joka uskoo tieteelliseen ajatteluun, on jo ratkaisevasti lakannut olemasta ajattelevan ihminen." Vitsailiko arvon akateemikko vain, tunnettu salakiero humoristi kun oli?

Martin Gardner on toiminut päinvastaisen näkemyksen puolesta. Hän on pyrkinyt osoittamaan, että rationaalinen äly on ylivoimainen pelkän lihas- ja refleksitoiminnan tai huijauksen rinnalla. Silti hän ei ole kadottanut leikkimieltään.

Vladimir Nabokov muisteli mielellään yhtä näkemäänsä sarjakuvaa. Siinä muutaman ruudun rivakka kimara kertoo korkean talon katolta putoavasta nuohoojasta. Kaveri äkkää talon seinässä kyltin, jossa yksi kirjain on kirjoitettu väärin, ja siinä pudotessaan nuohoojaveikko käy pohtimaan, miksi ei kukaan ole korjannut virhettä.

"Tavallaan me kaikki", totesi Nabokov, "murskaannumme syntymämme korkean talon katolta kirkkomaan katukiveykseen, ja pudotessamme ihmettelemme ohikiitävän seinän kuvioita kuin kuolematon Liisa. Tämä kyky ihmetellä joutavuuksia - ei väliä ilmiselvästä tuhosta - on tietoisuuden korkein muoto, ja tämän lapsellisen spekulatiivisen mielentilan takia tiedämme, että maailma on hyvä."

"Miksi kukaan ei ole korjannut virhettä?" kysyi sarjakuvan nuohooja.

"Miltä maailma näyttäisi, jos ratsastaisin valonsäteellä?" kysyi nuori Albert Einstein.

Martin Gardnerissa on ydinmehut ja -noet nabokovilaista nuohoojaa.